Seki ryu Hojutsu

Seki ryu musketti koulu toimi Tsuchiuran läänissä. Koulukunnan perustaja oli Seki Hachizaemon, joka opiskeli Kasumi ryu:ta Maruta Kyuzaemonin oppilaana. Saavutettuaan Kasumi ryun korkeimmat salaisuudet, hän loi oman koulukuntansa, jonka nimesi Seki ryu:ksi vuonna 1617.

Hojutsua pidetään yleisesti ainoastaan ashigarujen (alemmat jalkaväen soturit) taistelutaitona. Seki ryuta opetettiin kuitenkin ylemmän luokan samuraille, ja tästä syystä siitä kehittyi taistelutaito, johon sisältyi myös esteettisiä osioita.

Koulukunnan aseiden piiput olivat keski- ja suurikokoisia ja vaativat hyvin erilaista aseenkäsittelytekniikkaa kuin normaali ampuma-asetekniikka tuohon aikaan. Erityisesti suuri Bassan-ju malli vaati ampujalta taitoa ja voimaa sekä kokemusta tähdätä, laukaista ja vastaanottaa aseen massiivinen rekyyli. Opetuksessa asetetaan painotusta myös vähemmän tärkeältä kuulostaviin asioihin kuten vartalon ja aseen synkronoitiin, samoja periaatteita noudattaen kuten kyujutsussa (jousiammunta).

Meiji-kauden (1867 – 1912) jälkeen kaikki muut paitsi armeijan ampuma-aseet kiellettiin. Tästä alkoi koulukunnan alamäki, ja se oli kadota. Koulukunnan kulttuuri- ja historiallinen arvo ymmärrettiin kuitenkin vähän ennen Toista Maailmansotaa ja harjoittelu sallittiin uudestaan. Koulu on jatkanut toimintaansa siitä lähtien.
Nykyinen 11.soke on Seki Masanobu.

Kirjoittajan näkemys koulukunnasta

Kuten kaikki Hojutsu koulut Seki ryu:kin on erittäin äänekästä seurattavaa. Henkilökohtaisesti olen nähnyt Seki ryu:sta ainoastaan sisänäytöksiä, joissa koulukunta on näyttänyt perusammuntaa yksitellen ja ryhmässä peräjälkeen laukaisten, seisaaltaan ja polvelta. Se ei ole antanut kovin monipuolista kuvaa koulusta, jossa varmasti on historiallisesti myös mielenkiintoisia asioita sisällään. Bassan-ju vaatii ruista ranteessa, jotta ampuja pystyy hallitsemaan rekyylin.

Kai Koskinen