Shosho ryu Yawara

Shosho ryu luokitellaan jujutsu-kouluihin. Se on tyyli, jota Nanbu:n läänin samurait harjoittelivat. Koulukunta on kuuluisa voimakkaista atemi (isku) tekniikoistaan. Bakamatsu aikakaudella koulun oppilaita kiellettiin osallistumasta otteluihin muiden läänien sotureita vastaan. Osaksi tästä syystä koulu pysyi lähes tuntemattomana nykyaikaan saakka.

Koulukunnan säilyneiden rullien mukaan koulu johtaa juurensa aina Yamato Asuka -kaudelle asti (538 – 710). Ei ole kuitenkaan aivan selvää, mutta yhtenä koulun perustajana pidetään Fujiwara-no-Kamataria (614 – 669), joka perusti koulun nimeltään Koden ryu. Kamakura-aikakaudella (1185 – 1333) Japanin ensimmäisen sotilashallituksen (Bakufu) perustaja Minamoto-no-Yoritomo (1147 – 1199) piti koulukunnasta niin paljon, että nimesi sen Shosho ryu:ksi. Tokugawa-aikakaudella koulun 47. soke Oka Buhei alkoi opettaa Nanbun läänin sotureita vuonna 1711. Nanbu Toshimoto Moriokan läänin 6. daimio (lääninherra) julisti koulukunnan Nanbu-klaanin Otome ryu:ksi (läänin sisäinen tyyli, jonka opettaminen ulkopuolisille on rikos).

Koulukunta elää ja voi hyvin. Koulukunnan hombu dojo (pääsali) sijaitsee edelleen Moriokan kaupungissa. Koulun nykyinen soke Takahashi Kokichi on järjestyksessä 68. (tosin se riippuu laskutavasta: 22. soke Nanbu linjassa, 42. Shosho ryu:ssa ja 68. Kanze ryu:ssa).

Koulun rakenne ja tekniikat

Shosho ryu on Sogobujutsu-koulu eli se sisältää aseettoman tekniikan lisäksi eri aseiden käyttöä. Koulu on sidoksissa myös Muhen ryu nimiseen bojutsu-kouluun. Muhen ryu sisältää mm. miekka vastaan bo, miekka vs naginata ja miekka vs hanbo tekniikoita. Shosho ryussa käytettävät aseet ovat tanto, wakizashi, katana, bo ja shuriken. Näiden lisäksi harjoitellaan torinawajutsua eli vihollisen pikasitomista narulla. Asetekniikoissa on ominaista, että puolustaudutaan aseellista hyökkääjää vastaan, mutta tekniikoita on myös aseetonta kohdetta vastaan. Tämä on mielestäni yksi seikka, mikä erottaa gendai-budon (nykyiset lajit) ja koryu bujutsun (vanhat lajit) selkeästi toisistaan.
Asetekniikoissa harjoitellaan myös vastatekniikoita: hyökättäessä esimerkiksi veitsellä puolustaja saa hallinta- tai maahanvientiotteen, josta hyökkääjä vapautuu esimerkiksi ukemia käyttäen. Tämän jälkeen hyökkääjä potkaisee puolustajaa rintaan ja avaa tämän kaulavaltimon.

Jujutsu tai tässä tapauksessa oikeammin yawara-tekniikoissa atemit eli iskut, jotka toteutetaan joko kädellä, kyynärpäällä tai jaloilla, ovat voimakkaasti painotettuja. Perusajatus on, että kun atemi suoritetaan, sen täytyy pudottaa vastustaja kerralla. Koulukunta käyttää harjoittelussa myös suojia (nikura), joita on erilaisia riippuen mitä harjoitellaan. Yksi suojista vastaa pitkälti yoroin eli samurai-haarniskan do-suojaa. Kyseinen suoja suojaa rinnan ja vatsan lisäksi selän ja kyljet. Toinen suoja on nykyisen kendossakin käytetyn do-rintapanssarin kaltainen sillä erotuksella, että se on noin 10cm paksu. Siihen potkitaan ja lyödään suhteellisen täysillä. Edellä mainittujen lisäksi käytetään käsiä suojaavia hanskoja ja baseball siepparin maskia muistuttavaa kasvosuojaa. Koulun heittotekniikoissa heitettävä tekee harvoin ukemia, vaan useimmiten pyrkii tekemään puolivoltin ja laskeutumaan suoraan jaloilleen.

Seuraava tarina koulukunnan historiasta valaisee hieman lyöntien tehoja.
Tarina ajoittuu Edo-Jidain (1600 – 1867) lopulle. Moriokan daimio Nanbu Toshinari määräsi kilpailun, jonka tarkoituksena oli selvittää minkälaista haarniskaa hän käyttäisi tulevaisuudessa. Koska Shosho ryu:n 18.soke Sato Enai oli tuolloin sairas, koulua valittiin edustamaan 19. vuotias Matsuhashi Shunen. Kun kilpailijat valmistautuivat ja valitsivat itselleen haarniskan useista paikalle tuoduista, Matsuhashi vain kierteli ja katseli eri malleja. Lopulta hän pysähtyi yhden haarniskan eteen, mutta sen sijaan, että olisi pukenut sen päälleen, hän iski rintapanssariin voimakkaan iskun. Ulkoisesti haarniska oli kunnossa, mutta sisäpuolelle katsottaessa se todettiin käyttökelvottomaksi. Tämän lisäksi katsottiin, että Matsuhashin ei tarvitse osallistua ko. kilpailuun, koska se olisi ollut muiden kannalta hieman vaarallista.

Koulun tärkeitä opetuksia ovat metsubushi (hyökkäykset silmiin), hijiate (kyynärlyönnit), ashiate (potkut), tegatana (kämmensyrjälyönnit) ja kiai (huutaminen).

Tasot
Kolukunnan arvot ovat seuraavat:
Chui moshi watashi
Chui honden
Menkyo moshi watashi
Menkyo
Inka moshi watashi
Inka
Inka kaiden

Sopivana päivänä kerran vuodessa kutsutaan erikoisharjoitukseen (Kazu keiko) ne, jotka katsotaan oikeutetuiksi ylenemiseen. Tämä erikoisharjoitus voi kestää koko päivän. Kerrotaan, että koulun oppilaan Yanagi Hara Masahiro:n koe alkoi iltapäivällä ja päätyi seuraavana aamuna. Myöhemmin Yanagista tuli koulun 24. soke. Ne jotka eivät jaksa koetta loppuun asti hylätään automaattisesti.

Kirjoittajan näkemys koulukunnasta

Shosho ryu on tullut nähtyä usein Nihon kobudo kyokain näytöksissä. Koulukunnan tekniikoiden tarkoitusperissä ei ole mitään epäselvää. Valtaosa tekniikoista on tarkoitettu vihollisen tappamiseen. Mukana on myös pidätys- ja sidontatekniikoita. Usein tekniikka tehdään kuitenkin sen näköisesti, että tarkoituksena on murtaa käsi. En ikinä ole ollut niin varma ambulanssin tarpeesta kuin vuonna 1997, jolloin Shosho ryu:n näytöksessä hyökkääjä heitettiin suoraan kyynärpäät lukossa hartioiden yli pää edellä maahan. Nähtyäni heiton olin varma, ettei kaveri lähde kävellen tatamilta. Olin väärässä. Kaiken kaikkiaan Shosho ryu on mielenkiintoinen ja takuuvarma samurai-koulukunta (oudoista soke-laskutavoista huolimatta), sisältäen jopa vihollisen pään irrottamisen harjoittelun veitsellä.

Kai Koskinen