Owari Kan ryu Sojutsu

Historia

Koulun perustaja oli Tsuda Gonnojo Nobuyuki. Hän oli isänsä toinen poika. Isä oli Owari klaanin palveluksessa. Owarin aluetta kutsutaan nykyisin Nagoyaksi. Kerrotaan, että Gonnojo oli jo pienestä pitäen kiinnostunut nimenomaan keihään käytöstä, ja niinpä hän etsi eri keihäsopettajia käsiinsä ymmärtääkseen paremmin asetta. Ensin hän liittyi Ito ryu:hun ja opiskeli Kuda-yaria Mori Kanbeen opissa. Kuda tarkoittaa eräänlaista putken palasta, jota pidetään etummaisessa kädessä. Käden läpi keihään vartta liu'utetaan ja vähennetään näin kitkaa. Siten lisätään pistojen ja palautusten nopeutta. Kanbee oli Torao Mitsuyasun entinen oppilas, joka taas oli Torao ryu so-jutsun perustaja. Seuraavaksi Gonnojo siirtyi Saburi ryu so-jutsuun Saburi Enyueimon Tadamuran oppilaaksi. Harjoitellen itseään säästelemättä aamusta iltaan, hän sai valaistuksen 15.3.1671 jo kuusitoistavuotiaana. Kerrotaan, että valaistuksensa vuoksi hän pystyi yhdistämään mielen ja vartalon energian kudan läpi. Nobuyuki perusti oman koulun Kan ryu:n.

Eri aikoina koulu on tunnettu Tsuda kan ryu:na, Kan ryu:na ja Owari Kan ryu:na. Vaikka Nobuyuki loi omat tekniikat kouluunsa, hän sisällytti kouluun myös aiemmin oppimiensa koulujen tekniikat.

Owari-läänin daimio (lääninherra) Tokugawa Yoshimichi näki uuden koulun hyödyllisyyden ja otti koulun klaanin Otome ryu:ksi (klaanin sisäinen koulu). Tsuda Gonnojo Nobuyuki kuoli 4.7.1698 44-vuotiaana.

Owari Kan ryu:n kuda-yarin ydin on käyttää kudaa erityisen nopeaan pistämiseen ja palauttaa keihäs nopeasti taakse täydellisen hallitusti. Eräs koulun opetuksista on Engetsu (puolikuu), joka on olennainen ja tärkeä osa koulun erityisoppeja. Kun normaalilla keihäällä pistetään, keihään varsi ja kärki liikkuvat suhteellisen suoraan kohteeseen. Owari Kan ryun kuda-yarin pisto eroaa tästä, sillä sekä kudaa että keihään vartta manipuloidaan niin, että ennenkuin keihään kärki uppoaa kohteeseen, se kiertyy tehden ympyrän muotoisen liikkeen, joka on halkaisijaltaan noin 15cm. Koska kiertävän yarin kärki luo voimakkaan läpäisytehon ja keskitetyn tuhoavan voiman, se aiheuttaa ammottavan haavan. Engetsun tärkeyttä ei pidä aliarvioida. Myös normaaliharjoituksissa keskitytään siihen, että yaria hallitaan kudan kautta kiertoliikkeellä. Peruspistoja tehdään kymmenen minuuttia ilman taukoja. Se on uuvuttava harjoitus, kun otetaan huomioon keihään pituus ja paino.

Hyvin harvassa, jos yhdessäkään, Japanilaisessa ko-ryu koulussa harjoitellaan vain yhden aseen käyttöä. Koulutetun soturin täytyi olla valmis kohtaamaan erilaisilla aseilla varustautunut vihollinen kentällä. Kun hän tiesi eri aseiden vahvuudet ja heikkoudet, oli hän huomattavasti paremmassa asemassa. Keihäsmiehen täytyi tietää eri aseiden pituus ja ulottuvuus, joita hän saattoi kohdata taistelukentällä. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että kodachia (lyhyt miekka) pidettiin tachia (pitkä miekka) vaarallisempana. Tämä johtui siitä, että terän lyhyyden sekä yhden vapaan käden takia kodachi salli nopean liikkuvuuden ja ketteryyden, kun haettiin sopivaa etäisyyttä tappavaan iskuun. Siitä huolimatta hyvin harjoitelleelle Kan ryu:n harjoittelijalle kumpikaan ase ei saanut olla ongelma.

Kan ryu:n peruskeihään pituus on 3,6metriä. Yksin tehtävää kataa (liikesarja) harjoitellaan oikeilla terillä. Perus- ja otteluharjoituksessa käytetään harjoituskeihästä. Harjoitus-yari on oikean mittainen, mutta ilman kärkeä. Kärki on peitetty nahalla, jonka sisällä on pehmuste. Vaikka se antaakin jonkinlaisen suojan suojia käyttävälle vastustajalle, pystyy harjoituskeihäällä aiheuttamaan vakavia vammoja suojaamattomalle keholle.

Perusharjoitus alkaa peruspistoilla, jonka jälkeen pukeudutaan bokuun (harjoitushaarniskaan). Ulkoisesti se muistuttaa kendon suojia, mutta koska keihäässä on enemmän voimaa kuin bambumiekassa, Men (pääsuoja) on raskaampi ja kehikko on vahvempaa metallia. Lisäksi kaulan alue on suojattu suuremmalla suojalla. Do (rintapanssari) on suojattu lisäsuojalla vasemmasta kyljestä, koska toisin kuin kendossa, vasen olkavarsi ja kylki ovat tärkeitä kohteita Sojutsu shiaissa. Kendo do:sta poiketen sojutsun do:n tare (reisisuoja) on suoraan do:ossa kiinni. Edellä mainittujen lisäksi käytetään olkapääsuojaa (kata) vasemmassa olkapäässä. Se suojaa myös hieman rintaa. Kaikki nämä suojat ovat välttämättömiä, vaikka käytetään vain harjoituskeihästä. Suojista huolimatta esimerkiksi tyrmäyksiä sattuu aina silloin tällöin ja maskin metallikehikko taipuu sisään. Nykyisin harjoitushaarniska on hyvin pitkälle sama kuin nykyaikaisessa Jukendossa (pistin taistelu), mutta ei ole kauaa siitä, kun käytettiin koulun omaa erikoishaarniskaa. Vartalosuojien lisäksi käytetään vasemmassa eli johtavassa kädessä kote-suojahanskaa. Hanska on hyvin samankaltainen kuin kendossa paitsi, että se on tehty joustavammaksi ranteesta. Ranne ei ole keihäsmiehen erityiskohde, mutta siihen osuu shiaissa usein.

Kun boku on puettu päälle, kumarretaan parille tai pareille ja ottelu alkaa. Ottelussa ei ole pisteitä, tuomareita eikä siinä yritetä erottaa voittajaa tai häviäjää, vaan tarkoituksena on harjoitella yhdessä kontaktilla. Kumpikin tietää milloin osuu ja milloin ei. Otteluaika voi kivuta kymmeneenkin minuuttiin tai siihen, että yksi tai joissain tapauksissa molemmat vastustajat puutuvat väsymyksestä ja antavat periksi. Ottelu on nopeatempoista. Välillä tulee rauhallisempia hetkiä, kun harjoittelijat yrittävät tasata hengitystään. Kun ottelijalla on päällään suojat ja keihäs, joiden yhteispaino on noin 11kiloa, ja kun 3,6metristä keihästä täytyy liikuttaa nopeasti, niin myös jalkatyön täytyy olla nopeatempoista. Jokainen ymmärtää, että se on raskasta. Harjoituksessa tuleekin sekä aerobinen että anaerobinen puoli hoidetuksi. 5 minuuttia tehokasta shiaita vastaa vapaapaini erää. Se onkin kovinta fyysistä rääkkiä, jonka kirjoittaja on käynyt läpi yli kolmekymmentävuotisella taistelutaito urallaan, joka on sisältänyt japanilaisia, kiinalaisia, okinawalaisia, malesialaisia ja intialaisia taistelulajeja.

Vaikka pääasiassa shiaita tehdään aseilla keihäs vastaan keihäs, myös muita aseita käytetään: Jumonji-yari(ristipäinen keihäs), Katagama jumonji-yari (ristipäinen keihäs, jossa toinen ristin pää on pidempi kuin toinen), Tachia (pitkä miekka), Kodachia (lyhyt miekka), Naginataa (hilpari) sekä Nagamakia (terä noin miekanmittainen ja kahva yhtä pitkä). Kokemus on kuitenkin osoittanut, että keihäs on paras ase keihästä vastaan ja Kuda yari on vielä omaa luokkaansa.
Shia- harjoituksen jälkeen siirrytään kata-harjoitukseen. Kan ryun katoja on viisi kappaletta: 1. Umu-no-ichiba. 2. Shigo, 3. Oguruma, 4. Makiotoshi ja 5. Saien. Myös katoja jotka tulevat Itto ryu:sta, Saburi ryu:sta, Torao ryu:sta ja Kakuten ryu:sta harjoitellaan edelleen. Näistä katoista kaikki eivät sisällä kudaa. Joten henkilö, joka harjoittelee Owari Kan ryu:ta, oppii myös tavallisen keihään käytön.

Vaikka Owari Kan ryu on pääasiassa keihäskoulu, se sisältää myös elementtejä Shinkage ryu kenjutsusta. Koska Owari Kan ryu on kotoisin samasta läänistä kuin Owari Yagyu Shinkage ryu, se on 'lainannut' joitakin kyseisen koulun miekkatekniikoita. Kouluun kuuluvat seuraavat katasarjat: Nanatsu-no-tachi ja Empi. Vaikka miekka- ja keihäsharjoittelu pidetään pääasiassa erillään, tarkoitus on, että ne tukevat toisiaan. Esimerkkeinä toimikoot seuraavat sanonnat: "Keihäs ei ole ainoastaan pistämiseen. Se on myös iskemiseen. Miekka ei ole vain iskemiseen, se on myös pistämiseen." Tätä kuullaan usein harjoituksissa.
Owari Kan ryu:ssa miekkaa ja keihästä pidetään kärryn kahtena renkaana. Yksi opetus kuuluu: "Vauhti jolla palautat eteen pistetyn keihään määrää voittajan ja häviäjän". Se on tärkeä pointti myös miekan käytössä.

Nykyinen 8. soke Kato Isao
Pääpaikka: Aichi

Ko-ryu kouluja on vähän. Vielä vähemmän on keihään käyttöön erikoistuneita kouluja, joihin Owari Kan ryu kuuluu. Koulu on tärkeä osa japanilaista taistelutaitokulttuuria.

Hunter B. Armsrong

Artikkeli on käännetty Hunter B. Armstrongin luvalla, artikkelia on lyhennetty niin että Yarin japanilaisen keihään historia on pudotettu pois. alkuperäisen tekstin voi lukea koryu.com sivustolta.


Kääntäjän näkemys koulusta

Owari Kan ryu näyttää todellakin niin raskaalta kuin edellä oleva teksti antaa ymmärtää. Hienointa oli nähdä Shiaita kahta vastustajaa vastaan. Pidin myös siitä, ettei pisteitä eikä tuomareita ole, vaan shiai on vain kova ja rehellinen treeni. Yllätys oli myös, että ristipäisillä keihäillä sai koukata niskaan ja pohkeisiin. Koulu on myös yksi niistä harvoista kouluista, jotka opettavat Nagamakin ja Nodachin käyttöä edelleen.
Raskasta, Voimakasta, Kaunista.


Kai Koskinen