Hyoho Niten
Ichi Ryu
Kenjutsu
Hontai Yoshin
Ryu Jujutsu
Tenshinsho-den
Katori Shinto

Ryu
Ryū Kyū
Kobujutsu Hōzon Shinko Kai
Daito Ryu
Aiki Jujutsu
Takumakai
Suio Ryu
Iaikenpo


Koryu.fi

Negishi ryu Shurikenjutsu

Historia

Negishi ryu:n perusti Negishi Shorei saavutettuaan Menkyo kaiden arvon Gan ritsu ryu:ssa. Gan ritsu ryu sisälsi seuraavat taistelutaidot: tachiuchi (miekan käyttö), iaijutsu (miekan veto), naginatajutsu (hilppari), kodachijutsu (lyhyt miekka) jojutsu (sauva), kumiuchi (aseeton) ja shurikenjutsu (heittoaseet). Shorei muutti Shurikenin muotoa ja pituutta, tehden siitä kulmikkaan varreltaan sekä huomattavasti raskaamman. Hän muutti myös Gan ritsu ryu:n tekniikkaa perustaen näin oman Negishi ryu:nsa. Negishi ryu:ssa ei käytetä neljä-, kuusi- tai kahdeksanteräisiä Kurumaken tai Shaken:eita (tähden malliset heittoaseet). Shurikenin lisäksi koulun harjoitteluohjelmaan kuuluu miekka.

Nykyinen 5.soke on Saito Satoshi
Koulua harjoitellaan Tokion alueella.

Tekniikka

Negishi ryu:ssa on kolme perusheittotapaa: Manji (Budhalainen hakaristi), Toji ja Jikishi. Jokainen näistä kolmesta tavasta voidaan tehdä yhdellä, tupla- tai triplarytmillä. Manjikata on kaiken perusta. Sitä käytetään kehittämään oikeaa ajoitusta, etäisyyttä ja vartalon liikettä. Tojikata ja Jikishikata ovat lähemmin käytännön katoja, joiden tarkoituksena on opettaa oikeita metodeja todellista taistelua varten. On olemassa myös Shikakekata.
Heittotekniikkaa kutsutaan Jikidaho:ksi tai Hantendaho:ksi, riippuen siitä lentääkö shuriken suoraan tauluun vai tekeekö se puolikierroksen ilmassa.

Shikakekata sisältää useampia soveltavia liikkeitä, kuten: mukiai (paikaltaan), toriai (liikkeestä), in-yo arasoi (sarja useisiin eri suuntiin). Koulun 'ei fyysistä' opetusta kutsutaan Shichi:ksi (neljä tietoisuutta). Se opettaa mm arviomaan vastustajan todellisia kykyjä, ymmärtämään tilanteiden todellinen laita ja ihmisten aikeet sekä ymmärtämään 'Taidon tietä'.
Koulussa opetetaan käyttämään shurikenia lähitaistelussa myös lyömiseen. Shurikenin heitto voi tapahtua miekan kanssa niin, että miekka on jo käsissä (Kamae) tai niin, että miekka on vielä tupessa. Eri asennoissa (Kamae) vapautetaan toinen käsi ja heitetään shuriken. Myös heittoa ennen miekan vetoa harjoitellaan. Heittämistä harjoitellaan myös istuviltaan, makuulta ja pimeässä.

Koulun nykyisen soken haastattelu löytyy Diane Skossin kirjasta Sword & Sprit. Haastattelu on mielenkiintoinen myös siltä osin, että hän kertoo kuinka kendossa sai vielä ennen toista maailmansotaa pistää vartaloon ja lyödä jalkoihin.

Kirjoittajan näkemys koulusta

Tämäkin koulu on tullut nähtyä usein NKK:n näytöksissä. Koulun Shuriken on aika raskas verrattuna muiden koulujen shurikeneihin, joita olen nähnyt. Joskus näytöksissä esiintyjät heittävät erittäin kaukaa maaliinsa. Olen nähnyt myös miekan kanssa tehtävää kataa, mikä oli tietysti normaalia heittelyä huomattavasti mielenkiintoisempaa.
Itse pidän shurikenjutsusta, mutta kaipaan muitakin aseita ja pariharjoittelua. Jokaisen koryu harjoittelijan tulisi ymmärtää, että shuriken on vain tukiase, jolla voi haavoittaa vihollista joko hyökätäkseen paremmalla aseella tai paetakseen. Sillä ei ole juurikaan käyttöä taistelukentällä. Shurikeneita kerrotaan käytetyn myös lintujen metsästykseen. Lintu lieneekin ainoa sen kokoluokan eläin, jonka voi shurikenillä tappaa. Negishi ryu on oikeaksi koryuksi laskettavista kouluista ainoa, jonka pääaihe on shurikenjutsu. Koulukunta syntyikin aivan samurai ajan lopulla. Shurikenjutsua löytyy sen sijaan osa-alueena useista koryu-kouluista.


Kai Koskinen