Ollakko koryu vai eikö olla?

Eli mitkä ovat aidon ja väärän koryu koulukunnan tunnusmerkit, sekä muutamia yksinkertaisia tapoja erottaa aidot ja väärät koryu koulukunnat toisistaan.

Nykyaikana mitään ei saisi sanoa suoraan ja kaikille pitäisi antaa mahdollisuus. Rehelliset ja suoraan puhuvat leimataan usein ilkeiksi ja pikkusieluisiksi paskiaisiksi, ainakin nettisenseiden mielestä. Joka tapauksessa näen lähes pakkona kirjoittaa tämä artikkeli. Se on tarkoitettu niille, jotka oikeasti haluavat jonain
päivänä harjoitella oikeaa katkeamatonta vanhaa japanilaista perinnettä. Haluan, että heidän tiensä ei olisi niin vaikea ja turhauttava kuin monella nykyisellä koryu harjoittelijalla on ollut. Muutama totuus:

1. Se, että laji tai opettaja on japanilainen, ei tee lajista vanhaa perinnekoulua, vaikka kyseinen guru (soke, sensei yms) niin väittäisi. Myös kirjat ovat vain ihmisten kirjoittamia ja usein kirjoittajilla voi olla oma lehmä ojassa, eli on tarve todistaa oman lajin aitous.

2. Koryu koulun pitää olla syntynyt/kehittynyt ennen Meiji – kautta (1867 - 1912), jotta japanilainen asiantuntija lukisi koulun koryu kouluksi. On turha väittää tai luulla, että nykyaikana löytyisi yhtäkkiä vanha koulu, joka olisi ollut kenties satoja vuosia salainen koulukunta yms, josta ei löytyisi mitään historiallista kirjallista merkintää.

3. Japanissakin on paljon opettajia, jotka ovat perustaneet omia kouluja tai elvyttäneet koulukunnan, joka oli jo kuollut ja kuopattu. Riitoja on syntynyt myös silloin, kun koulukunta on vaihtanut pääopettajaa ja kaikki eivät ole iloisia, koska he eivät päässeetkään toivomaansa asemaan. Voidaan keksiä mitä hienompia historian tarinoita, jotta saataisiin jonkilaista uskottavuutta omille opetuksille. Omasta mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, jos joku perustaa oman miekkakoulunsa, mutta silloin, kun aletaan keksimään historiaa nykyaikana
keksityille tekniikoille yms mennään selkeästi moraalisen riman alta.

4. Yksi melko helppo tapa tunnistaa, hmm.. no sanotaanko, erikoisia ”mestareita” on se, että herroilla on jäätävän korkeita arvoja useista lajeista. Kyllä ihminen voi elämänsä aikana sahata ja höylätä vaikka mitä (omaa kokemusta on tästäkin), mutta itse pitäisin yli kahden tyylin soke titteliä jo hieman epäilyttävänä. Yhtä lailla pidän erittäin epäilyttävänä mestaria, jolla on useampia 10.danin arvoja. Soke arvo ei muuten tarkoita ”suurmestaria” tai ”perustajaa” vaan perinteen päämiestä. Perustajaa kutsutaan yleensä ”ryuso”, ”kaiso”, ”biso” ja modernimmalla ”soshi-sha” nimityksillä (nykyaikana esim yritysmaailmassa Sosetsu-sha). Perustajan
seuraajaa kutsutaan soke:ksi.

Luin juuri eräästä ruotsalaisesta  mestarista, joka oli saanut 10.danin, soke arvon ja luvan perustaa oma tyylisuunta samaan aikaan. Käytännössä  kyseinen tapaus ei olisi mahdollinen oikeassa koryu koulukunnassa. Jos jonkun koulun soke antaisi soke tittelin jolle kulle, niin tämä joku siis vastaisi kyseisestä koulukunnasta ja perinteen elossa säilymisestä tulevaisuudessa, eikä suinkaan perustaisi tai edes kuvittelisi perustavansa omaa koulukuntaa. Soke ei voi antaa kuin yhden soke arvon. Sen sijaan hän voi antaa useampia menkyo tai menkyo kaiden arvoja (nimitykset vaihtelevat koulukunnittain). Menkyo kaiden taas voisi perustaa oman
koulukunnan. Yksi ylivoimaisesti ikävimmistä tapauksista on eräs japanilainen ”sensei”, joka on tietysti usean koulukunnan ”soke”. Ikävän tapauksesta tekee ennen kaikkea se, että kyseinen herra vain väittää olevansa usean koulun soke. Osa kouluista on oikeasti edelleen elossa ja voimissaan. Kouluissa on myös oikeat soket, jotka ovat ne todelliset perinteen perijät. Tämä huijari esiintyy lännessä erittäin arvostettuna ”samurai suvun” jäsenenä yms. Välillä hän on ollut ”salainen oppilas” ja kaikkiin hänen soke arvoihinsa  liittyy omituisia tapahtumia.

5. Japanissa on pitkät perinteet koulukuntien säilyttämisessä. Kaikissa tuntemissani vanhoissa koulukunnissa on käytössä niin sanotut makimono rullat tai densho vihkot. Nämä muistiot ja todistukset, jotka sisältävät pääopettajan
käsinkirjoittamat koulukunnan opit, eivät ole uusi keksintö. Jos koulukunta väittää olevansa useita satoja vuosia vanha, mutta koulunnasta ei kuitenkaan löydy ainoatakaan vanhaa kirjallista materiaalia, on kysymyksessä suurella todennäköisyydellä jonkinasteinen kupru. Kuten eräs ystävä ja sempai tätä minulle kerran selitti: Vanhaan aikaan koulukunnat olivat pääasiassa vain tiettyjen läänien tai alueiden (joissain tapauksissa klaanien) omia kouluja, joten tietyltä alueelta löytyy yhä varmasti kirjallista materiaalia niistä koulukunnista, joita alueella harjoiteltiin. Hän itse tutkii makimonoja ja on ainoa länsimaalainen, jonka minä
tunnen, joka myös pystyy lukemaan niitä lonkalta. Tutkimustyönsä aikana hän on tutkinut oman arvionsamukaan noin 2500 makimonoa. Oman koulunsa rullia noin
400. Jotkut länsimaalaiset uskovat, että makimonot sisältävät vain katojen nimiä. Tämä ei suinkaan pidä paikkaansa. Erehdystä voi aiheuttaa nimenomaan rullat, joita on tehty vahvistamaan oppilaiden uskoa koulun historialliseen taustaan. Omistan esimerkiksi kopion Muso Jikiden Eishin ryu iaido rullasta. Siinä ei todellakaan lue muuta kuin tekniikoiden nimet. Omistan myös Oshima ryu sojutsu,
shihan – menkyo rullan vuodelta 1814 (40 euroa japanilaisesta antiikkikaupasta, jonka omistaja ei pystynyt lukemaan edes koulukunnan nimeä rullasta). Tässä rullassa tekniikat kuvataan jo niin yksityiskohtaisesti, että taitavalla keihään käyttäjällä olisi periaatteessa mahdollista elvyttää tämän kadonneen koulukunnan katoja ainakin ”sinnepäin” periaatteella. Eihän siitä varmasti juuri sellaista tulisi kuin on joskus ollut, mutta varmasti tarpeeksi uskottavaa osalle japanilaisista ja 90% länsimaalaisista budokoista (myös akateemisille sellaisista). Jos viedään tätä ajatusta hieman pidemmälle: Oletetaan, että olisin japanilainen pitkään
budolajeja harjoitellut kohtuullisen taitava henkilö. En kuitenkaan koskaan olisi päässyt top 1. asemaan missään lajissani. Pettyneenä itseeni ja varsinkin opettajiini, löytäisin antiikkikaupasta jonkin kadonneen koulukunnan päästötodistuksen tai jopa päämiehen rullan . Kääntäisin rullan, kopioisin sen käsin kirjoittamalla ja lisäisin loppuun vain sen kuka on antanut tämän rullan minulle ja loppuun tietysti oma nimi ja päiväys. Sen suurempi työ ei olisi väärentää joitain vanhan koulun papereita. Oman sukupolveni harjoittelijat eivät ehkä uskoisi tai ainakin saattaisivat epäillä jotain vilunkia, mutta yhden sukupolven jälkeen asia olisi jo huomattavasti uskottavampaa. Tietysti omistan myös muutaman harjoittelemani koulukunnan rullan ja yhden vihkosen, mutta näihin sisältyy
vaitiolovelvollisuus, joten ei niistä sen enempää. Jotkut oikeatkin koryut, ovat ottaneet vanhojen arvojen lisäksi tai rinnalle käyttöön dan ja kyu arvot. Dan ja kyu
arvothan otti ensimmäisenä käyttöön judon Jigoro Kano. Ne eivät siis kuulu oikeasti koryu perinteisiin, mutta jotkut koulut käyttävät niitä syystä, jota minä en keksi, mutta saahan niillä ainakin pidennettyä oppilasaikaa ja kerättyä rahaa yms. Toisaalta olen henkilökohtaisesti nähnyt paljon länsimaalaisia, joille en ainakaan itse haluaisi perinteistä rullaa tai vihkoa antaa. Ehkäpä joillakin japanilaisilla
opettajilla on samanlainen kuva asiasta.

Siinäpä joitain. Lopuksi yksi melko hyvä tae on myös Nihon Kobudo Kyokain jäsenyys, mutta nykyään sekään ei tarkoita 100% totuutta. Liiton sisällä kuohuu ja aika näyttää selviävätkö ongelmat vaiko eivät.

Ja niille joita ärsyttää: Treenatkaa ihan mitä vain haluatte, mutta muistakaa kuitenkin, että on aitoja koryu kouluja ja on nykyaikana keksittyjä koryu kouluja, joita ei pitäisi kutsua koryuksi vaan joksikin muuksi. Se ei tee nykylajeista huonompia, jos tunnustetaan etteivät ne ole vanhoja. Se tekee vain lajin
perustajasta tai opettajasta rehellisen.

Jos minä myyn vuonna 1970 tehtyä japanilaista katanaa vanhana Muromachi kauden samurai miekkana, niin enkö minä olisi silloin huijari? Syyllistyisin vähintäänkin petokseen, jos onnistuisin kaupassa, vaikka miekka olisi oikea käsintehty hyvä katana. Miksi huijaaminen on hyväksytympää lajien kuin esineiden kohdalla?
Esineen ikä on tietysti usein helpompi todistaa, mutta aina sekään ei pidä paikkaansa.

Kai Koskinen