Tradition siirtäminen

Nykyään ko-ryu bujutsu elää merkillistä aikaa. Monet opettajat ja oppilaat väittävät opettavansa ko-ryu-kouluja ja välittävänsä traditiota eteenpäin tuleville sukupolville. Jotkut valehtelevat kirkkain silmin, toiset uskovat oikeasti olevansa oikeassa ja jotkut poloiset tietävät olevansa väärässä, mutta kun ovat kerran valehdelleet, he eivät voi enää perua puheitaan. Sitten ovat vielä he, jotka eivät edes tiedä olevansa täysin väärässä veneessä.

Monet todelliset ko-ryu-koulut ovat niin sanottuja sogo-bujutsu-kouluja, eli kouluja joihin kuuluu useita eri osa alueita. Osa-alueina voi olla esimerkiksi miekka, keihäs, lyhyt miekka, naginata ja aseeton taistelu. Näiden lisäksi kouluun saattaa kuulua teoreettisia opetuksia esimerkiksi sotajoukkojen johtamisesta aina viestitulien käyttöön. Usein kouluihin kuuluu myös joitakin tekniikoita ja opetuksia, joita ei vieläkään haluta näyttää tai kertoa julkisesti. Monissa vanhoissa kouluissa on yhä käytössä niin sanotut den sho -arvot. Nimitykset näissä vaihtelevat: esimerkiksi Shoden, Chuden, Okuden ja Menkyo kaiden tai Mokuroku, Menkyo ja Gokui menkyo, ynnä muita vastaavia nimityksiä riippuen koulukunnasta. Viimeinen arvo tarkoittaa yleensä sitä, että henkilö on saavuttanut tason jossa osataan kaikki koulukuntaan sisältyvät alueet ja ymmärretään niiden tarkoitus. Mikäli henkilö eroaa tai erotetaan koulusta ennen viimeistä arvoa, hän ei tietenkään osaa kaikkea mitä kouluun kuuluu. Eikä hän voi väittää, että hän opettaa tai edustaa koulua, josta hänet on heitetty pihalle. Näin ainakin maalaisjärki sanoisi, mutta käytännössähän asiat eivät aina mene niin kuin pitäisi.

Otetaanpa esimerkki: Sanotaan nyt vaikka, että minut erotettaisiin Hontai yoshin ryu koulusta. Osaan koulun katoista suurimman osan ja tiedän koulun historiasta paljon, mutta en ole vielä saanut kaikkia den-arvoja. Jokaiseen den- arvoon kuuluu katoja ja opetuksia, jotka opetetaan vain kyseisen den- arvon omaaville. En voisi opettaa eteenpäin mitä en ole vielä edes nähnyt tai kuullut.

Tietysti voisin omille oppilailleni vähätellä puuttuvien asioiden tärkeyttä, mutta olisiko se tradition eteenpäin siirtämistä? Leikkaisin osan traditioon kuuluvista asioista pois, koska en osaa niitä. Väittäisin esimerkiksi, että ne ovat vanhanaikaisia ja turhia, koska toisen harrastamani ja opettamani lajin vastaavat tekniikat ovat parempia. Kuinka moni budoka pitäisi minua tradition jatkajana? Mitä minusta oikeasti ajateltaisiin, jos jatkaisin opettamista kuin mitään ei olisi tapahtunut? Käyttäisin edelleen koulun nimeä ja antaisin oppilaiden ymmärtää, että opetan edelleen samaa lajia. Kaiken lisäksi muuttaisin katojen sisältöä ja niiden selityksiä, ja vielä kaiken kruunaukseksi myöntäisin den- arvoja samaisen koulun nimellä, josta minut on erotettu. Tosin en jaksaisi kirjoittaa pitkiä opetusrullia, joissa on paljon todelliseen traditioon kuuluvia asioita, vaan tekisin A3 kokoa olevan diplomin. Kyllähän se oppilailleni riittäisi, sillä eiväthän he tiedä mitä arvot todellisuudessa sisältävät.

Todellisuudessa ne jotka loppupelissä eniten kärsivät edellä mainitunlaisista opettajista ovat näiden oppilaat, joilla ei ole muita lähteitä kuin opettajansa ja tämän sana. Harva heistä huomaa ottaa selvää, lukea, etsiä ja erottaa väärä oikeasta, valhe totuudesta. Kaikkea historiaa voidaan vääristellä. Esimerkiksi Venäjällä valtaväestö edelleen uskoo, että Suomi aloitti sodan ampumalla tykeillä kuuluisat Mainilan laukaukset. Valtaosa ihmisistä uskoo mitä kirjoissa ja mediassa kerrotaan, koska valtaosa ihmisistä ei jaksa etsiä totuutta. Niinpä valheet saavat jatkua ja joskus valhe on suositumpaa kuin totuus. Minun mielestäni (korjatkaa jos olen väärässä) yksi bushidon ja nyky-budon tärkeimmistä säännöistä on rehellisyys! Rehellisyys opettajalle, koulukunnalle, oppilaille ja jopa medialle.

Ehkäpä yksi syy näihin ongelmiin onkin se, että lähes kaikki ko-ryun opiskelijat tulevat moderneista budo- ja kamppailu-urheilulajeista. Kun on kenties kymmeniä vuosia tottunut tekemään asioita tietyllä tavalla niin voi olla lähes mahdotonta muuttaa sitä joidenkin uusien tai tässä tapauksessa vanhojen sääntöjen ja tapojen mukaisiksi. Yleensä ko-ryu -koulujen säännöt ja käytöstavat ovat huomattavasti tiukempia kuin nykyaikaisten budolajien kuten Aikidon, Judon, Kendon, Iaidon, Kyudon, Naginata-don, Ju-kendon ja japanilaisen Karate-don. Useat koulut kieltävät opettamasta ennen kuin saa opetusluvan. Tätä sääntöä rikotaan Suomessa muutamissa ko-ryu -kouluissa tälläkin hetkellä. Samoin monet koulut kieltävät näytökset sekä koulun tekniikoista ja sisäisistä asioista puhumisen julkisesti.

Yksi merkillisimmistä ilmiöistä on se, että jotkut länsimaalaiset opettajat yrittävät tuoda ko-ryuhun länsimaalaisia opetusmetodeja kuten ohjaajakoulutuksia yms. sekä pystyttää jonkinlaisia ko-ryu –liittoja, joihin he kaiken lisäksi ovat valmiit ottamaan lajeja, joilla ei ole mitään näyttöä historiastaan, ja joita ei Japanissa tunnusteta ko-ryu statuksen alle. Japani on siitä hieno maa, että siellä on lähes kaikki dokumentoitu jo 1100 luvulta asti. Vaikka jotkut koulut ovat jo kuolleet, niistä kaikista löytyy yhä informaatiota, sillä ryut rekisteröitiin tarkasti. Jopa salaisimmista Ninja (Suppa) ryusta löytyy kirjallista tietoa. Olisivatko ryut tulleet toimeen ilman, että olisivat olleet kenenkään tiedossa? Jostakinhan sen elannon on tultava. Eräs Suomessakin opetettu koulu väittää olevansa historiallisesti lähes vanhin koulu Japanissa ja toimineensa jonkin sortin rajavartioina Kyushun saarella Kagoshiman alueella Satsuman klaanissa. Tosiasiassa mikäli Suppa sai määräyksen mennä Kagoshimaan vakoilemaan, oli tämä sama kuin käsky mennä kuolemaan. Alueen murre oli tuolloin ja on yhä sellaista, että manner-japanilainen erotetaan yhä paikallisista. Mikäli kiinni jääneellä ei ollut lupatodistusta lääniin saapumisesta, hänet kidutettiin kuoliaaksi. Satsuma-klaanista on erittäin tarkat historian tiedot edelleen olemassa, ja niissä mistään ei tiettävästi ole mainintoja kyseisestä koulusta.

En myöskään ymmärrä mitä järkeä on tänä päivänä kehittää tai kehitellä kouluja tai tekniikoita vanhoille aseille kuten miekat, keihäät tai vaikka kirveet. Ainahan voi kehitellä tekniikoita nykyaseille. Kehittää ampumataitojaan ja vaikkapa veitsen käyttöä. Oli sitten kyse eurooppalaisten taistelutaitojen tai itämaisten taistelutaitojen herättäjistä. Ne lajit ovat kuolleet, ja niitä ei saa henkiin lukemalla kirjoja ja mielikuva harjoittelulla. Se on sama kuin yrittäisi elvyttää muumiota, se on kuollut eikä enää virkoa. Onko kukaan koskaan miettinyt kuka näistä elvytyksistä hyötyy ja millä tavoin? Sivusta asiaa seuranneena sanoisin, että varsin monet elvyttäjät ovat huonosti muissa lajeissa pärjänneitä ja suurimmalla osalla on jonkinlainen opettajasyndrooma. Jotkut yrittävät jättää nimensä historiaan, koska ovat keskinkertaisuuksia omassa päälajissaan. Jotkut ovat jääneet "leikitään ritaria asteelle". Tietenkin suurta osaa näyttelee myös raha ja henkilöpalvonta.

Huomio nyt kaikki, joilla on niskakarvat jo pystyssä. En missään tapauksessa väitä, että japanilaisissa ko-ryu -kouluissa ei olisi tapahtunut muutoksia. Näin on varmasti käynyt jokaisessa ko-ryu -koulussa, mutta ne ovat silti katkeamatonta linjaa, ainakin ne oikeat koulut. Vaikka muoto muuttuisi, periaate pysyy samana. Vanhat opetukset annetaan oppilaalle käsin kopioituna rullista jotka ovat kuuluneet kouluun vuosisatoja. Eli jos oikeasti haluat oppia historiallista miekkailua tai sodankäyntiä, miksi et hakeutuisi kouluun, joka edustaa kyseisiä asioita ihan oikeasti ja todellisella historiallisella tiedolla varustettuna? Nykyään niitä voi Suomessa harjoitella! On hyvä muistaa, että mitään Iaido-koulua, jota Suomessa harjoitellaan mm, Muso shinden ryu, Muso Jikiden Eishin ryu tai Toyama ryu ei luokitella Japanissa ko-ryu -kouluihin. Ei myöskään Taura muso ryuta. Se että harjoittelee samurai-miekkajäljitelmällä 1950 luvulla kehiteltyjä liikesarjoja, ei tee tyylistä ko-ryuta eikä harjoittajastaan Samuraita. Iaido on oma lajinsa ja sille löytyy omat harjoittelijansa. Lajissa ei ole mitään hävettävää. Se on harjoittajansa ja tämän miekan liikkeiden harmoniaan pyrkimistä. Mutta kun valehdellaan tietoisesti tai päästetään suusta sammakoita tietämättömyyttään, se saa harjoittelijat näyttämään idiooteilta.
Kaikki koulut joissa tekniikan kauneus ja harmonia on mennyt toimivuuden edelle ja historiallisten tosiasioiden edelle ovat nykyaikaisia budo-lajeja, joissa pyrkimyksenä on kehittää tekijäänsä henkisesti, pyrkiä kohti harmoniaa. Joihinkin saattaa olla jäänyt ripaus itsepuolustusta toisten muuttuessa kilpailu-urheiluksi, jossa suojat, pehmennetyt aseet tai säännöt, jotka estävät loukkaantumisia, muuttavat sekä asennetta että tekniikoita yhä kauemmaksi lajien alkuperäisestä tarkoituksesta.

Joskus vanhoissakin lajeissa on elvytettyjä osioita. Esimerkiksi Hontai Yoshin ryu Iai-toho. 18. Soke Inoue Munetoshi Tsuyoshi katsoi asiakseen elvyttää koulun miekan käyttöä, jota kouluun oli aiemmin kuulunut, mutta miekan jäädessä tarpeettomaksi, joku pääopettaja oli katsonut miekalla harjoittelun turhaksi. Hontai Iai-tohossa näkyy kuitenkin selkeästi nykyaikaisen Iaidon vaikutukset, jotka tulevat Eishin ryusta, Toyama ryusta, Mugai ryusta sekä kendon seitei Iaista. Soke-tittelin omaavilla on ikään kuin lupa muuttaa, lisätä tai vähentää koulun opetukseen kuuluvia asioita, mutta vain soke-arvon omaavilla.

Lännessä tiedetään vieläkin varsin vähän ko-ryu kouluista ja organisaatioista, jotka toimivat japanissa. Lännessä pyöriikin vielä mitä kummallisempia guruja, jotka ovat usein saaneet hienot tittelinsä organisaatiosta, joista tittelit voi ostaa tai parhaillaan jopa itse perustetuista hieno nimisistä liitoista. Eräs tämäntyyppinen liitto on Dai Nippon Butoku kai. Alun perin tämä liitto oli todella korkealle arvostettu. Japanin valtio perusti liiton vuonna 1895, mutta toisen maailmansodan jälkeen yhdysvallat kielsi/lopetti liiton. Nykyinen liitto ei ole enää missään yhteyksissä Japanin valtion kanssa kuten ei myöskään vanhan todellisen DNBK jota ei ole koskaan herätetty uudelleen. Japanissa liittoa ja sen myöntämiä arvoja ei pidetä minään, vaikkakin jopa jotkut oikeasti arvostetut koulut ovat syystä tai toisesta liittyneet sen jäseniksi. Suurin osa liittoon kuuluvista kouluista katsotaan arvottomiksi historiallisessa merkityksessä. Alkuperäinen liitto oli ensimmäinen, joka antoi arvonimiä kuten Renshi, Hanshi ja Kyoshi. Nykyinenkin liitto jakelee samoja titteleitä, tosin vähän samaan tyyliin kuin namusetä karkkia. Jos koulu jota harjoittelet tai opettajasi kuuluu KO liittoon teet itsellesi suuren palveluksen vaihtamalla lajia mahdollisimman pian. Todellisista vanhan budon liitoista arvostetuin on Nihon Kobudo kyokai joka on ainut japanin valtion tukema ko-ryu liitto. Toinen melko arvostettu on Nihon kobudo Shinko kai. Jotkut tyylit kuuluvat molempiin liitoihin, mutta kannattaa muistaa, että Shinko kaissa on monta tyyliä, jotka eivät läpäise Kyo kain laatu- tai historia-kriteerejä. Näillä tyyleillä on yleensä kaikenlaisia selityksiä miksi KO tyyli ei kuulu Kyokaihin, mutta tietääkseni 90% niistä on paskapuheita.

Esimerkkinä tästä toimikoon eräs koulukunta, jota usein pidetään puhtaana koryu kouluna lännessä. Kyseinen tyyli oli kuitenkin alun perin pieni perhe tyyli, johon sisältyi viisi kataa. Näiden harjoitteluun ilmeisesti kyllästyneenä tyylin edellinen soke liittyi kahteen muuhun tyyliin oppilaaksi ja varasti kaikki nykyisin kouluun kuuluvat katat (5 kataa lukuun ottamatta) näistä kahdesta koulusta ilman Menkyo arvoa tai vastaavaa. Tämä onkin mielenkiintoinen tapaus. Koulu on periaatteessa vanha mutta suurin osa koulun tekniikoista on lisätty kouluun 1900 luvun jälkeen ja koulun historia on valehdeltu. Toisaalta koulun tekniikat ovat vanhoja, mutta todellisuudessa toisten koulujen tekniikoita ilman, että kopioija olisi oppinut toiset koulut kokonaisuudessaan. Eli vähän niin kuin minä yhdistäisin kaikki osaamani ko-ryu koulujen tekniikat ja rupeaisin opettamaan niitä yhden nimen alla. Kuinka moni pitäisi sellaista sopivana käytöksenä tai kouluani ko-ryuna?

Nykyään on syytä ottaa asioista tarkasti selvää, ettei tule harhaan johdetuksi, tahallisesti tai tahattomasti. Itselläni on asiasta omakohtaista kokemusta. Liityin arvostettuun ko-ryu kouluun tai ainakin niin luulin, kaikki sujui mukavasti aluksi. Opettaja oli hyvä ja mukava, hän muistutti jatkuvasti kuinka tärkeässä asemassa olemme, koska siirrämme traditiota eteenpäin. Pikku hiljaa kävi kuitenkin ilmi, että japanilainen sensei jota seurasimme, olikin eronnut originaali-koulusta. Mutta suomalaisen senseimme mukaan hän oli paras kaikista originaali koulun oppilaisiin verrattuna jotka hän oli nähnyt videolta. Tutustuin varsin hyvin myös tähän japanilaiseen opettajaan. Asuin neljästi hänen vuokrahuoneessaan käydessäni japanissa harjoittelemassa. Hän oli ihan hyvä opettaja ja eipä ihmisenäkään huono. Ihmettelin kyllä joitakin hänen kommenttejaan, jotka olivat paikoitellen hyvin ristiriitaisia. Hän kertoi kuinka haluaa levittää traditiota ympäri maailmaa, ja varmistaa näin ettei koulu katoa. Hän sanoi myös, että jotkut traditioon kuuluvista osa-alueista eivät ole korkeatasoisia, ja koska hän harjoitteli muitakin lajeja, joissa oli hänen mukaansa korkeatasoisempia tekniikoita, meidän ei tarvitsisi opetella traditioon kuuluvia alkeellisia tekniikoita.

Treenailin eteenpäin kaiken kaikkiaan kuutisen vuotta saavuttaen tekniikkamäärällisesti (en teknisesti) kaiken mitä tuo opettaja osasi ja opetti. Koska kuitenkin harjoittelin samaan aikaan muitakin ko-ryu kouluja, selvisi minulle pikku hiljaa kiertoteitä pitkin, että opettajamme ei ollutkaan eronnut vaan hänet oli erotettu sopimattoman käytöksen vuoksi. Hänen nimipalikkansa dojon seinältä oli poltettu pihalla ja kukaan originaali-koulusta ei saanut edes tervehtiä häntä. Koska olin lukenut paljon tyylistä tiesin, että siihen kuuluu vielä useita aseellisia- ja aseettomia tekniikoita sekä muita osa alueita, joita en ikinä pääsisi harjoittelemaan, mikäli pysyisin tässä junassa. Tämän lisäksi painetta kertyi muista ko-ryu kouluista, joita harjoittelin. Yleensä ko-ryu piirit ovat aika pienet Japanissakin. Mikäli kuulut yhteen huonomaineiseen dojoon, muut ovet voivat sulkeutua edessäsi. Niinpä otin yhteyttä originaali-koulun ulkomaalaisten asioista vastaavaan, ja noin puolenvuoden päästä pääsin tai pääsimme liittymään oikeaan kouluun. Ensiharjoituksissa minä ja mukanani tyyliä vaihtanut ystäväni olimme aika ällikällä lyötyjä, kun teimmekin lähes kaiken väärin. Pikkuhiljaa selvisi, että edellinen opettaja oli muokannut katoja aika roimalla kädellä. Nyt olemme harjoitelleet noin kaksi vuotta ja alamme pikkuhiljaa hallita alemman tason katat oikein.

Kun siirryin originaali kouluun, huomasin muitakin eroja kuin tekniikat. Edellisten opettajien puheet eivät pitäneet paikkaansa. Originaali-koulun opettajat olivat todella päteviä ja kaiken lisäksi huumorintajuisia ja mukavia. Tietysti he olivat myös tiukkoja, mutta kellään ei ollut mitään tarvetta näpäytellä aloittelevia, vaan heitä autettiin kärsivällisesti. En ole koko budo urani aikana ollut dojolla, jossa olisi yhtä hyvä henki ja jonka tulevaisuus näyttäisi yhtä hyvältä. Koululla on useita hyviä opettajia ja paljon aktiivisia harjoittelijoita, niin japanilaisia kuin ulkomaalaisiakin.
Mitä tämä sitten opetti. Pitäisi olla kärsivällinen ja etsiä yhteys todelliseen ryu:hun ennemmin suoraan kuin valheellisen koulun kautta. Mutta vaikka jouduimme aloittamaan lähes alusta, se oli hyvä päätös. Meidän ei tarvitse selitellä itselle, oppilaille tai kenellekään. Nyt me todella olemme osa historiallista suoraa ketjua ja siirrämme todellista traditiota tuleville sukupolville. Suosittelen vilpittömästi vastaavissa tilanteissa painivien ihmisten toimivan rohkeasti sydäntään seuraten.

Jos haluat oppia vaikkapa miekkailua ja tulla hyväksi "miekkailijaksi" lienee melko sama kuka opettajasi on, jos hän on hyvä opettaja. Jos taas haluat olla osa todellista traditiota, on syytä katsoa mihin aikoo liittyä. Taitaville miekkailijoillehan on melkoisesti kysyntää ja tarvetta nykyaikana.

Miekkamestari Miyamoto Musashin sanoin;
Valitse kulkeaksesi ainoastaan totuuden tie.

Terveisin Kai Koskinen