Judo VS jujutsu kilpailusta

Jos olet vähänkään tutustunut Judoon ja sen historiaan, et ole voinut välttyä kuulemasta legendaarisesta päivästä, kun Judo voitti kaikki perinteiset jujutsu-koulut: Kun Japanin poliisi aikoinaan päätti mitä kampailulajia poliisit harjoittelevat, valinta tehtiin judon ja jujutsun välillä viisitoistahenkisten joukkueiden perusteella. Judo valittiin.

Vähän aikaa sitten luin sanomalehden, jossa oli artikkeli Judosta. Artikkelissa haastateltu vetäjä kehaisi kyseisellä tapahtumalla. Muistan lukeneeni aiheesta useasti aiemmin myös muiden kuin judokoiden näkövinkkelistä. Lisäksi tiedän, että poliisit Japanissa harjoittelevat judoa, kendoa ja aikidoa valintansa mukaan koulutuksen ajan. Sen lisäksi kaikille opetetaan taiho-jutsua eli pidätystekniikkaa. Minulla on Japanissa useita tuttuja poliiseina niin judokoita kuin kendokoita. Päätin ottaa asiasta paremmin selvää. Kirjoitin tutulle historian opettajalle Japaniin, ja jälleen kerran kokeilin kuuluisaa japanilaista kärsivällisyyttä vaikeilla kysymyksilläni.

Vastaus oli seuraava: 11. kesäkuuta 1886 Yayoin (lausutaan jajoi) pyhäkössä Shiban läänissä Tokiossa Kodokanin (Judon pääsali) edustajat ottelivat Japanin poliisin opettajia vastaan. Valitettavasti kaikki alkuperäiset dokumentit ovat tuhoutuneet, joten ei ole kaikin osin selvää ketkä kisoihin ottivat osaa ja ketä vastaan. Myöskään säännöistä ei ole varmuutta, mutta jotkut Kodokanin edustajat ovat kirjoittaneet muistelmiaan ja näiden perusteella voidaankin tarkastella joitakin asioita, tosin pääasiassa vain Kodokanin näkökulmasta.

Kuten jo aiemmin kerroin säännöt ovat tuhoutuneet, mutta näyttää siltä, että ensimmäisessä yhteenotossa lyönnit, potkut ja mattotekniikat olisivat olleet kiellettyjen tekniikoiden listalla. Eli säännöt suosivat Kodokania. Tämän lisäksi judokat unohtavat, että lähes kaikki Kodokanin ottelijat olivat entisiä ju-jutsukoita eri kouluista kuten Tenjin shinyo ryu, Kito ryu ja Daito ryu. He olivat harjoitelleet judoa maksimissaan neljä vuotta. Joten heidän pohjansa oli aivan muualta kuin judosta. Ottelusta tiedetään sen verran, että 15:sta ottelusta Kodokan voitti 12, hävisi kaksi ja otteli yhden tasapelin. Vastapuolen ottelijat olivat Totsuka- ha Yoshin ryu:sta (erkaantunut aikoinaan Miura Yoshin ryu linjasta) sekä Ryoi Shinto ryusta. Kuuluisin Kodokanin ottelijoista oli nimeltään Shiro Saigo joka oli otellut Kodokanin puolesta jo aiemminkin. Tässä kyseisessä ottelussa hän voitti tärkeimmän ja vaikeimman ottelun Totsuka- ha Yoshin ryun pääopettajan.

Saigo Shiro

1868 marraskuussa pieni joukko Aizu klaanin samuraita pakeni piiritetyn Aizu Wakamatsu-linnan raunioista vuorokautta ennen viimeistä hyökkäystä. Näiden mukana oli Saigo Tanomo, joka oli Aizu klaanin pääneuvonantaja ja Aizu Shirakawaguchin kuvernööri-kenraali. Pian pakonsa jälkeen Saigo Tanomo liittyi sukunsa Hoshina haaraan, vaihtaen nimensä Chikanori Hoshinaksi. Hän muutti Nikkoon ja ryhtyi Shinto-papiksi. Pakenijoiden mukana oli myös Takeda Sokichi eli Takeda Sokakun isä. Sokaku tuli tunnetuksi Daito ryu -opettajana sekä Morihei Ueshiban opettajana, joka myöhemmin perusti Aikidon. Arvellaan kuitenkin, että Sokaku sai suurimman osan opeistaan Hoshina Chikanorilta eikä isältään. Aizu klaanilla oli oma Otome ryu eli koulu, jota opetettiin vain klaanin jäsenille. Tätä koulua kutsuttiin nimellä Oshiki-uchi, ja jonka nimen Sokaku Takeda myöhemmin muutti Daito ryu aiki-jujutsuksi. Myöhempinä vuosinaan Hoshina Chikanori adoptoi pojan, jolle antoi nimeksi Saigo Shiro, josta tuli myöhemmin kuuluisin Kodokanin ottelijoista. Juuri hän voitti Kodokanin päävastustajan kyseisessä ottelussa. Myöhemmin elokuvaohjaaja Kurosawa Akira ohjasi kaksiosaisen elokuvansa Sanshiro Sugata, joka kertoo legendaarisesta Saigo Shirosta.

Kerrotaan, että Saigo käytti ottelussaan Daito ryun tekniikkaa nimeltään Yama arashi voittaen vastustajansa. Myöhemmin kyseinen tekniikka poistettiin judosta, koska sattui useita tapauksia joissa vastapuolelta katkesi käsi kyseisessä tekniikassa. Kerrotaan, että tämän päivän Judokat eivät tunne kyseistä tekniikkaa. On erittäin todennäköistä, että se ei ole samanlainen kuin Yama arashi judossa nykyisin. Myöhemmin Kano erotti Saigon Kodokanista, koska hän oli osallistunut isohkoon kapakkatappeluun ja heitellyt myös paikalle tulleita poliiseja. Myöhemmin Saigo päätyi harjoittelemaan Kyudoa eli Japanilaista jousi ammuntaa saavuttaen tässä yhdeksännen danin.

Kirjassa Daito ryu Aikijujutsu, Mori Hakaru sensei Daito ryu takumakaista kertoo Daito ryun historian tutkimuksistaan seuraavaa: "Siitä, että Shiro Saigo olisi harjoitellut Daito ryuta, ei ole olemassa mitään kirjallisia todisteita. Kerrotaan että hän olisi oppinut Daito ryuta adoptio-isältään Chikanori Hoshinalta, ja se on tietysti mahdollista. Emme myöskään voi todistaa, että hän käytti Daito ryun tekniikkaa Kodokanissa ollessaan. Jotkut ihmiset sanovat, että kyseinen Yama arashi olisi ollut Shihonagen variaatio, mutta Kodokanin Yama arashi on aivan erinäköinen nykyään".

Monet ihmiset luulevat edelleen, että ainoastaan Kodokan sai töitä poliisin kouluttajana, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Myöhemmin käytiin toinenkin ottelu, joka ei ole niin kuuluisa (ehkäpä siksi, koska Kodokan hävisi suurimman osan näistä otteluista). Tällä kertaa myös mattokamppailu oli sallittu, tämän ottelun vastustajat tulivat Takeuchi ryusta ja Fusen ryusta. Tämän ottelun jälkeen poliisi palkkasi kouluttajia myös näistä molemmista kouluista, ei suinkaan ainoastaan Judosta. Tämän ottelun jälkeen Kodokanin harjoitusohjelmaan lisättiin myös mattokamppailu, koska Fusen ryu voitti kaikki mattoon päätyneet ottelut.

Lopuksi mainittakoon vielä, että Judon perustaja Jigoro Kano halusi säilyttää myös perinteisiä Jujutsu tyylejä ja loi tämän vuoksi mm katasarjoja kuten Kime no Kata ja Koshiki no kata, jotka tulivat lähes suoraan vanhoista kouluista. Lisäksi hän pyysi useita ko-ryu opettajia opettamaan lajejaan Kodokaniin. Joukkoon kuului myös perinteisiä miekkailukouluja.

Kano ja monet muut tuon ajan opettajista olivat huolissaan siitä, miten vanhat koulut selviäisivät nykyaikaan. Huoli oli turha ja ehkä myös liioiteltua. Paljon kouluja on kadonnut ajansaatossa, mutta paljon niitä on selvinnytkin. Olisi myös hyvä muistaa, että koryu kouluja ei koskaan pitäisi verrata nykyaikaiseen budoon. Ne ovat lähes aina pieniä kouluja, joissa opetuksen ja oppilaiden laatu korvasi määrän. Ne oli suunnattu pääasiassa eliitille (Samurai luokka), ei kenelle tahansa, joka halusi harjoitella.

Kaiken kaikkiaan tuntuu typerältä, että jotkut nyky-judokat päästävät sammakoita suustaan. Koska Kano ja useimmat kuuluisimmista judo senseistä kunnioittivat ja arvostivat vanhoja jujutsu-kouluja, he tunnustivat sen tosiasian, että perinteiset jujutsu-koulut olivat sellaisenaan aivan liian vaarallisia otteluharjoituksiin. Ne ovat taistelulajeja. Tästä esimerkkinä voidaan mainita Tomiki Kenjin artikkeli 13. "Kodokan judo and its technical development which contributed to the Modernization of budo". Kirjasta Bulletin of the Association for the Scientific Studies on Judo Kodokan vuodelta 1969. Kirjassa hän kirjoittaa, kuinka vanha jujutsu oli suunnattu ainoastaan vihollisen tappamiseen tai vahingoittamiseen ja ei näin ollen ollut sopiva nuorison kasvattamiseen, eikä näin myöskään mahdollista harjoittaa koko kansan urheilumuotona.

Jotkut tuntuvat ajattelevan, että vanhat jujutsu-tekniikat eivät toimi nykyaikana. Tämä johtuu paljolti siitä, että kaikkea ajatellaan nykyään kampailu-urheilun silmin. Olisi muistettava, että vanhat tekniikat oli tarkoitettu yllättämään vihollinen, ei siis kehässä tai tatamilla vaan oikeassa tavallisessa elämässä. Siinä ei ollut sääntöjä tai urheilijamaista käytöstä. Olen henkilökohtaisesti harjoitellut useampaa ryu:ta, jossa on jujutsu-katoja ja olen harjoitellut katoja, joissa vastaan kävelevä tai jopa edellä kävelevä henkilö heitetään katuun. Lyön vetoa vaikka koko omaisuuteni siitä, että jos teen tuollaisen liikkeen nykyajan kadulla tavalliselle vastaantulijalle, se toimii tasan yhtä hyvin kuin 400 vuotta sitten. Tosin Suomen laki saattaa olla erilainen kuin 400 vuotta sitten Japanissa. Kataan on koottu paljon tietoja mm horjutus suunnista, kuinka lukita ja kuinka rikkoa ihminen. Useimpia katoja ei tulisi katsoa "noin se tehdään oikeassa tilanteessa "silmin, vaan ymmärtää että katassa harjoitellaan periaatteita jotka tulee soveltaa oikeassa tilanteessa.

Judo on tehty jujutsusta. Mikäli harjoittelet Judoa, etkä kunnioita jujutsua, (Japanilaista) on se sama kuin et kunnioittaisi vanhempiasi.
Ilman jujutsua ei olisi Judoa!
(ja Ilman judoa ei olisi Brasilian jiujitsua)

T: Kai Koskinen