Hamon

Koin tarpeen kirjoittaa "hamonista" eli yhteisöstä erottamisesta, kun luin suomalaista budokirjallisuutta, jossa jälleen käytettiin erään arvostetun koryu koulukunnan nimeä erotetun opettajan yhteydessä.

Tämä kirjoitus ei kuitenkaan ole suunnattu pelkästään kyseiseen tapaukseen, vaan tähän länsimaissa suhteellisen tuntemattomaan rangaistusmuotoon. Eli tämä ei ole syytös ketään kohtaan, vaan pyrkimykseni on kertoa suoraan ja oikein kyseisestä rangaistuksesta ja siihen johtavista syistä. Ehkäpä tai toivottavasti kirjoitus herättää myös oikeudentajua.

Ennen kuin oppilas hyväksytään koryu koulukuntaan, on hänen hyväksyttävä koulukunnan säännöt. Säännöt saattavat erota toisistaan koulukunnasta riippuen, mutta joka tapauksessa uuden oppilaan odotetaan kunnioittavan lupaustaan, joka joissain tapauksissa myös omalla verellä sinetöidään.

Kouluun hyväksymisen jälkeen oppilaalta ei odoteta muuta kuin kuuliaista harjoittelua. Riippuen koulukunnasta oppilas saattaa saada todistuksen siitä, että hänet on otettu "porttien sisäpuolelle" eli ryhmän jäseneksi. Joissain kouluissa käytetään nimitystä "Monka" tai "Monka sei" eli olla porttien sisäpuolella. Toisissa kouluissa sisäpuoliseksi katsotaan vasta, kun oppilas saavuttaa "Kirigami" tai "Mokuroku" tason/tittelin, jonka jälkeen heistä aletaan käyttää "Monka" (sei) -sanaa.

Joskus jotkut oppilaat aiheuttavat omalla omituisella tai typerällä käytöksellään opettajalleen tai koulukunnalleen kiusallisen tilanteen. Tämä saattaa olla jotain pientä, esimerkiksi selittely tai vastaan juputus sempaille (vanhempi oppilas), joka yrittää korjata kohain (nuorempi oppilas) tekniikkaa tai käytöstä. Kyseisistä ja vastaavista pienistä käytösrikkeistä, ojennetaan yleensä suullisesti ja palautetaan oppilas ruotuun.

Myös arvon alennuksia käytetään rangaistuksena. Eräässä tapauksessa 4.danin oppilas pudotettiin 3.daniksi, koska hän puhui hyvin suoraan pahaa omasta opettajastaan, ja valitti tästä lajin pääopettajalle. Joissakin tapauksissa on kuitenkin kyse vakavimmista rikkeistä. Sellaisia ovat esimerkiksi raha-asioissa huijaaminen, koulun oppien levittäminen ilman pääopettajan lupaa, korkean opettajan loukkaaminen haukkumalla tätä julkisesti, koulun tekniikoiden opettaminen toisen koulun jäsenille, jotta nämä voisivat elvyttää jotain koulunsa kuollutta osa-aluetta tai koulun tekniikoiden pohjalta omien tekniikoiden luominen, yhä edelleen koulukuntaan kuuluen.

Tällöin "Hamon" saattaa olla rangaistusmuoto. Hamon kostuu kahdesta merkistä, joista ensimmäinen "Ha" tarkoittaa rikkoa ja toinen "Mon" porttia. Hamon tarkoittaa siis suunnilleen: johtaja rikkoo ryhmänsä ja karkottaa jonkun.

Hamonia ei missään tapauksessa käytetä kevein perustein. Olen itse nähnyt kun erään koulun päämies piti pitkää neuvottelua ryhmän vanhempien oppilaiden kanssa. Asiaa puitiin monelta kantilta useita viikkoja. Jos koulukuntaa opetetaan useissa paikoissa, on varmaa, että myös muilta opettajilta kysytään mielipidettä. Hamonin voi lopullisesti julistaa ainoastaan koulukunnan päämies, ei opettajat. Opettajat voivat luonnollisesti ehdottaa Hamonia.

Käytännössä Hamon tarkoittaa ryhmästä erottamista, voimassa olevien arvojen ja lupien perumista sekä sitä, että yksikään ryhmään kuuluva ei voi/saa olla enää erotetun kanssa missään tekemisissä.

Hamon on otettu käyttöön Edo-kaudella. Ei ole tiedossani milloin tarkalleen. Vanhaan aikaan oli myös yleistä, että opettaja tai vanhemmat oppilaat tappoivat huonosti käyttäytyneen oppilaan. Toisaalta joissakin tapauksissa tiedetään, että Hamoniin julistetulle on joskus myös annettu anteeksi, jos hän on osannut sitä oikein pyytää.

Aiemmin Hamonista tiedotettiin myös muita lähialueiden kouluja. Nykyisin Hamon on pääasiassa koulun sisäinen asia. Joskus asiasta kuitenkin tiedotetaan muitakin koulukuntia. Hamon aiheuttaa tietysti häpeän lisäksi katkeruutta. Oman koryu urani aikana (1994 ->) tiedän kuusi Hamon-tapausta, joista kaksi koski länsimaisia oppilaita.

Yleensä Hamoniin joutuneet oppilaat vain vaihtavat koulukuntaa. Jos he ovat koulukunnassa pidemmällä (Menkyo kaiden), saattaa olla, että he perustavat oman koulukunnan, jolle he antavat uuden nimen tai lisäävät koulun nimeen "Ha" eli oksa-merkin. Esimerkkinä toimikoon Itto ryu, josta Ono Tadaaki perusti oman version Ono-ha itto ryun. Saattaa olla, että koulusta erotetut opettavat samoja tekniikoita tai muuttavat niitä johonkin suuntaan. Koska he vaihtavat nimeä, he eivät toimi väärin. Jotkut sen sijaan jatkavat opettamista käyttäen sen koulukunnan nimeä, josta heidät on erotettu, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tällainen on tietysti törkeää, koska he hämäävät tulevia oppilaitaan, antaen kuvan opettavansa arvostettua perinnettä. Todellisuudessa he eivät aina edes osaa kaikkia koulukunnan osa-alueita. Monesti heidän uskollisimmat oppilaansa puolustavat opettajaansa, joka toimii kaiken järjen vastaisesti ja on aikoinaan valehdellut myös näille oppilaille. Monesti kuulee näiden ihmisten kysyvän mikä on alkuperäistä ja toteavan, että myös originaalin koulun tekniikat ovat muuttuneet. Näin varmasti onkin tapahtunut, mutta on pääopettajan vallassa kuinka asiat tehdään hänen "kaudellaan", ei erotettujen puoliväliin päässeiden oppilaiden. Jotkut erotetut saattavat väittää, että he pyrkivät palaamaan koulukunnan alkuperäisiin tekniikoihin eli juurille. Miten sellainen on mahdollista, jos ei edes osata kaikkia koulukunnan tekniikoita? Ainoa koulukunnan opettaja, jolta oppia on saatu, on sama opettaja, joka erotti ko. harjoittelijan koulusta. Nykyisin tämä opettaja ei tietenkään ole mitään, vaikka kaikki mitä on opittu, on opittu häneltä. Vanhat sempait ovat kaikki myös tietysti huonompia kuin tämä erotettu ja väärinymmärretty sensei.

Ihmiset yleensä ymmärtävät, että jos saa potkut työstään, ei voi enää käyttää firman nimeä tulevaisuudessa, vaikka osaamistaan tietysti voikin. Useimmat koryut eivät ole suojattuja tuotemerkkejä. Tähän on tulossa monissa kouluissa muutoksia. Useat koryu opettajat alkavat heräämään nykyaikaan, ja esimerkiksi Hontai Yoshin ryu on rekisteröity tuotemerkki, jonka käyttämisestä voi rävähtää kutsu oikeuteen. On tietysti tavallaan noloa, että arvokkaat ja korkeita moraalisia oppeja opettavat koulut joutuvat taistelemaan entisiä oppilaitaan vastaan.

Kai Koskinen