Dojo

Tulin juuri Japanista kolmen ja puolen viikon treenin jälkeen. Saapuessani omalle dojolle sunnuntaiaamuna, löysin banaaninkuoren pätkän tatamin vierestä. Jokainen joka on vähänkin useammin Japanissa käynyt tietää, ettei dojolla (minkään lajin) syödä, eikä sinne jätetä jätteitä.

Itse useita lajeja opiskelleena ja noin kymmenellä eri dojolla (siis Japanissa) harjoitelleena päätin kirjoittaa aiheesta Dojo.

Sana Dojo tulee budhalaisuudesta, ja se tarkoittaa pyhää rakennusta jossa munkit mietiskelevät. Budo-dojo tarkoittaa siis sotataidon tien harjoittamisen paikkaa. Käytännössä dojoa voisi verrata temppeliin tai kirkkoon. Kuka haluaisi käyttäytyä niissä huonosti?

Monet vanhat budomestarit ovat sanoneet, että dojo on kaikkialla, mutta he eivät suinkaan ole tarkoittaneet, että kaikki paikat olisivat dojoja, vaan että meidän tulisi olla yhtä tarkkaavaisia kaikkialla kuin dojolla ja ottaa opiksi kaikesta mitä ympärillämme tapahtuu. Esimerkiksi ei ole tarkoituksenmukaista kumartaa liikuntahallissa tai painisalissa käyttäen Shinzen ni rei –komentoa, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä "Jumalille kumarrus", vastaavasti on ajattelematonta käyttää Shomen ni rei komentoa dojolla, jolla on "Kamidana" tai uskonnollisia rullia dojon keskustassa. Shomen tarkoittaa dojon tai salin keskustaa. Jos harjoitellaan esimerkiksi kaupungin vuokratiloissa tai koulujen liikuntasaleissa voidaan Shomen ni rei komentoa käyttää, jos saliin tuodaan salin keskustan merkiksi esimerkiksi lajin perustajan kuva tai muuta vastaavaa. On tarpeetonta kumartaa liikuntasalille. Tällöin kumarretaan lajista riippuen opettajalle tai toisille harjoittelijoille. Ulkona harjoiteltaessa voidaan kumartaa auringolle (kaiken elämän lähde) tai vastaavasti raahata tontille Kamida tai perustajan kuva.

Eräs mielestäni huvittava piirre vaivaa moderneja japanilaisia niin sanottuja budolajeja kuten aikido, iaidoa, kendoa, judoa ja muita Meiji- kauden (1886-1912) jälkeen syntyneitä lajeja. Monet kyseisten lajien opettajat saarnaavat sekä lännessä vieraillessaan että Japanissa opettaessaan oikeanlaisen "Reihon"( käyttäytymissäännöstö) tärkeydestä: kuinka pitää istuutua, nousta tai kumartaa, mikä on polvien leveys tai käsien asento kumarrettaessa polvilta ja missä asennossa pää on pystykumarruksissa. Kyseiset opettajat ovat pääasiassa harjoitelleet yhtä tai kahta modernia budo-lajia ja ajattelevat, että kaikkien tulisi toimia niin. Tämä on kuitenkin virhe. Jokainen moderni budo-laji on yksilönsä, jolla on omat tapansa. Vanhoissa kouluissa jokaisella koululla on omat tapansa kumartaa, ja lisäksi jokaisella dojolla on oma järjestys hoitaa asiat.

Moderneissa budo-lajeissa pyritään massaopetukseen, ja tämän seurauksena dojojen tai liikuntatilojen on oltava suuria. Eräs koryu opettajani selvensi tätä: eräänä päivänä joukko hänen oppilaistaan ilmoitti senseille, että he haluaisivat, että dojoa laajennettaisiin niin, että enemmän kuin kolme paria voisi harjoitella samaan aikaan. Oppilaat olivat valmiita sekä maksamaan että osallistumaan talkoisiin. Opettaja kuitenkin vastasi: "Ei käy, pieni dojo on välttämätön. Kun harjoitellaan pienessä tilassa täydellä vauhdilla, joudutaan väkisinkin tarkkailemaan ympäristöä ja olemaan valppaana kaikkiin ilmansuuntiin. Tämä tilanne vastaa tilannetta vanhoilla taistelukentillä. Vastaavaa harjoitetta ei synny, jos harjoitellaan isossa dojossa.

Jos harjoittelet useampaa lajia, ei pidä ajatella, että osaamalla yhden lajin tavat pärjäät eri dojoilla. Tämä ei koskaan pidä paikkaansa. Jotkut uudella dojolla aloittelevat oppilaat haluavat tuoda esiin, että he tietävät ja osaavat dojo käytöstä. Se on usein virhe seuraavista syistä: monet lajit eroavat suuresti dojo käytökseltään ja koskaan ei katsota hyvällä oppilasta, joka vahingossa tai tahallaan yrittää tuoda dojolle jotain, mikä ei sille dojolle kuulu. Yksi esimerkki tästä on japanilaisessa karatessa ja jonkin verran muissakin moderneissa lajeissa käytetty "Oshu" (Oss), joka sanotaan kovaan ääneen kun opettaja on neuvonut oppilasta. Kyseinen tapa syntyi toisen maailmansodan jälkeen yliopistoissa, mutta alun perin kyseinen käytös kuului soturiluokkaan kuulumattomille heidän palvellessaan soturiluokkaan kuuluvia henkilöitä. Tuolloin se tarkoitti "tapahtuu heti" ja se sanottiin samurain tai tuohon kastiin kuuluneen henkilön pyytäessä jotain, ei siis opettaessa. Sana ei ole käytössä tietääkseni missään koryu koulussa eikä esimerkiksi Aikidossa tai Judossa, jotka ovat samurai-johdannaisia lajeja, mutta sana on kulkeutunut lännessä monille dojoille karate oppilaiden mukana. Omalla dojollani sitä kuulee silloin tällöin kun aloittelijoiden joukossa on aiemmin karatea harjoitelleita henkilöitä, tällöin kerron heille edellisen historian ja sanon että tällä dojolla ei kyseistä sanaa käytetä.

Eräällä dojolla, jossa käyn harjoittelemassa pari kertaa vuodessa, on oppilas, joka tuli dojolle noin vuosi sitten toiselta dojolta. Viime kerralla huomasin, että juuri kukaan ei harjoitellut hänen kanssaan vaikka dojolla on muuten lämmin ja hyvä ilmapiiri. Kolmen tunnin harjoituksen aikana tuo kaveri pääsi treenaamaan neljä kertaa, niistä kaksi minun kanssani. Huomasin heti, että hän ei toiminut dojolle tyypillisellä tavalla. Esimerkiksi parille kumarrettaessa muut sanovat "Onegaishimasu" hän sanoi Onegaishimasu yoroishuku. Näin hän teki itsestään numeron joka kerta päästessään harjoittelemaan. Lisäksi hän ei koskaan pyytänyt ketään ylempää (en nähnyt kyllä että olisi pyytänyt muitakaan) harjoittelemaan kanssaan. Ehkä hänen aiemmalla dojolla oli ollut sellainen käytäntö että ylempi pyytää alempaa, mutta kyseisellä dojolla se oli päinvastoin. Sinun täytyy näyttää, että haluat oppia ja pyrkiä harjoittelemaan itseä paremman kanssa.

Joillakin dojoilla olen nähnyt, että tiettyjen oppilaiden opettaminen on lopetettu, eli he käyvät dojolla, mutta kukaan ei enää neuvo heitä. Heihin panostaminen on lopetettu. Aikoinaan ihmettelin asiaa kunnes eräs sempaini selitti että syyt ovat usein seuraavia: outo käyttäytyminen, ei muuta tekniikkaa tai tapojaan neuvojen mukaisesti, ei toimi kuten muut oppilaat tai muuten rikkoo "sempai kohai" (vanhempi - nuorempi -oppilas) sääntöjä vastaan.

Neuvona sanoisin, että kun menet ensimmäistä kertaa uuteen sinulle tuntemattomaan dojoon katso tarkasti kuinka dojon oppilaat toimivat ja toimi sitten samoin kuin he. Se helpottaa harjoitteluasi ja sinut hyväksytään nopeammin. Kannattaa myös kysellä tavoista heti alussa, kysyvähän ei tieltä eksy. Unohda toisten lajien opit ja tavat silloin, kun olet eri dojolla.

Todellisessa dojossa on aina Kamidana tai uskonnollisia rullia osoittamassa salin keskeisintä osaa.
Rullien kirjoitus vaihtelee riippuen dojosta, samoin Kamidanan ovien sisällä olevat jumalten nimet.
Yleisimmät kamidanoissa nähneeni jumalat ovat olleet Futsunushi-no-Okami (Katorin jumala) ja Okuninushi-no-Okami (Kashiman jumala), jotka ovat ennen kaikkea taistelutaitojen jumalia. Keskimmäisenä on usein Amaterasu-no-Okami (Auringonjumala).

    
Tyypillinen dojom kamidana. Uhriastioissa on sakea, riisiä, suolaa ja vettä. Punotussa narussa salamaa kuvaavat paperit kertovat, että jumalat ovat läsnä. Jos kamidanan yläpuolinen katto ei ole ulkokatto, vaan ihmiset voivat kävellä kamidanan yläpuolella, liimataan yläpuolelle Taivasta kuvaava paperi.

Aikiken dojon kamida. Vasemmalla Kashima dai jingu, oikealla Katori dai jingu ja keskellä Kamida. Alhaalla Katorin ja Kashiman temppeleistä ostetut pyhät Bokkenit. Ylhäällä Nishio sensein kalligrafia "Shin bu kai ku" Todellinen budo Yhdistää.

     
Shibukan dojon kamida. Vasemmalla Kashima dai jingu, oikealla Katori dai jingu ja keskellä Marishiten (Marici) budhalaisuuden sodan jumala. Ylhäällä kalligrafia "Shin bu kan"

   
Tyypillinen koti-kamidana. Etualalla on Torii-portti, joka erottaa jokapäiväisen elämän ja pyhän maailman. Oikealla Budhalaisuuden Fudo myo (Acala-vidiya-raja) oikeuden jumala, joka oli myös samuraiden palvonnan kohde. Shintolaisuudessa yksi pyhä esine on peili, ja sen voi nähdä useimmissa shinto-pyhäköissä sekä kamidanoissa.

Lopuksi muutamia dojo-sääntöjä, jotka ovat käytössä lähes kaikissa dojoissa:

Dojossa ei syödä
Dojossa ei juoda (harjoitus alueella)
Dojossa vältetään metelöintiä, riehakasta käytöstä yms.
Ennen harjoitusten alkua pestään jalat ja kädet
Toisten aseisiin tai harjoitusaseisiin ei kosketa
Jos aseet asetetaan maahan jossain harjoituksen vaiheessa, terä tulee olla poispäin Kamidasta.
Aseiden yli käveleminen on ehdottomasti kielletty.
Harjoitusasut tulee pitää puhtaana (joissakin dojoissa myös silitettyinä). Rikkinäiset puvut ja varusteet tulee kunnostaa mahdollisimman pian.
Jos lainaat aseita dojolta, laita ne tarkasti sille paikalle, josta ne otit samalla tavalla kuin ne olivat.
Jos haavoitut ja vuodat verta, on heti haavan sitomisen jälkeen sinun tehtäväsi siivota veri dojolta.
Muista opetella dojon "reiho" eli käytöstavat, kumarrukset yms. Jopa samalla dojolla ne vaihtelevat lajeittain.
Se harjoitellaanko kataa kamidanaa kohti, on tyylisuunta tai jopa dojo kohtaista.
Tatamille tai harjoitusalueelle tullaan nenä edellä, ei siis takapuoli kohti jumalia. Monilla dojoilla, joissa on tatami, näkee kun harjoittelijat saapuvat matolle niin, että he kääntävät selkänsä saliin ja käyttävät tatamin reunaa zorien (sandaalit) poistamiseen. Tämä on virhe.
Harjoituksista myöhästyminen on yllättävän yleistä Japanissa. On taas laji tai dojo kohtaista kuinka toimitaan.
Mikäli syystä tai toisesta joudut lähtemään aiemmin tai poistumaan väliaikaisesti, siitä tulee ilmoittaa opettajalle tai vetäjälle.
Dojon siivoaminen on aina dojo kohtaista. Usein siivotaan harjoituksen jälkeen, joillakin dojoilla ennen harjoitusta. Olen nähnyt dojon, jossa vain naiset ja lapset siivoavat kahdesti viikossa.
Miten ja millä siivotaan, riippuu myös dojosta.

Kai Koskinen